maanantai 7. huhtikuuta 2014

Home Sweet Home

Kotimatka ei sitten sujunut ihan niin auvoisasti kuin oltiin ajateltu. Tai no, eipä siitä hirmuisen auvoista oltu muutenkaan odotettu, sillä kotimatkaa oli enemmän kuin riittävästi ja tiedossa oli pitkä ja raskas paluumatka.

Hypättiin auton kyytiin Candidasasta aamupalan jälkeen 10 maissa, siitä Denpasarin kentälle ja lento Singaporeen. Oli muuten Denpasarin kenttä ison remontin alla, liikkeitä oli vinopino ja koko kenttä oli melkoisen mieletön kokonaisuus Balin mittakaavaan. Taisi muutenkin olla upein ja kaunein lentokenttärakennus ulkoapäin, mitä tähän mennessä missään nähnyt aiemmin. :)

Singaporessa oltiin etuajassa jo puoli viisi, jonka jälkeen jäikin tuntikaupalla aikaa odotella SwissAirin lennon lähtöä klo 23 illalla. Onneksi kentällä aika kului mukavasti syöden, juoden ja shoppaillen. Viimeiset kaksi tuntia istuttiin eräässä baarissa ja kuunneltiin livemusaa.

Koneeseen pakkauduttiin ihan ajallaan, mutta liikkeelle ei sitten päästykään jouhevasti. Kentälle oli ilmeisesti iskenyt salama, pimentäen ruumalaukkujen "loading" alueen niin, että puoleen tuntiin laukut eivät liikkuneet koneisiin tai sieltä pois. Vihdoin kun laukut kopisivat ruumaan, niin toki Singaporen kokoisella kentällä oli massiivinen ruuhka samantien valmis tämän johdosta. Lopulta kone lähti tunnin myöhässä ja oli selvää, että meidän jatkolennolle ehtiminen oli tässä vaiheessa pelattu. 45 minuutin siirtyminen oli jo valmiiksi nafti ja nyt vielä tämä päälle.

Lento sujui puuduksissa olevissa merkeissä, istuimmehan koneessa kaikenkaikkiaan lähes 15h, kun laskee lentoajan sekä tuon ylimääräisen tunnin mukaan. SwissAir kokemus jäi muutenkin melko huonoksi. Ruoka nyt oli mitä tuo koneruoka useimmilla yhtiöillä on, mutta eniten vatutti mennessä ja tullessa täysin p*sti toimineet "viihdekeskukset". Jo tullessa aparaatti meni jatkuvasti jumiin ja lentoemot buuttailivat sitä istuimelleni muutamaan otteeseen. Sama juttu oli nyt tullessa, enkä ollut suinkaan ainoa, joka tappeli kaukkarin toiminnan kanssa. Välillä koko viihdejärjestelmä tilttasi koko koneen peräosan kaikissa penkkiriveissä ja taas odoteltiin puoli tuntia järjestelmän buuttausta. Ei siinä muuten mitään, mutta onhan tuo puuduttavaa ja todella rasittavaa näinkin pitkällä lennolla.

Olin edeltä viisas ja juttelin jo lennon aikana useimpien nukkuessa perämiehen kanssa jatkolennoista. (Kaikki muut matkustajat sitten panikoivat tätä samaa asiaa aamulla koneessa).  Hän muisteli, että Zurichista lähtee Tukholman kone 9 jälkeen aamulla ja uskoi, että meidät on reititetty uudelleen valmiiksi aamulla saapuessamme Zurichiin. Näin se sitten olikin, mutta mikä pettymys, että pääsimme vasta 1225 lähtevälle lennolle. Huoooooooh! Lisäksi Zurichin kentällä oli heti koneesta ulos astuessa poliisit/rajavartijat syynäämässä kaikkien passit ja käsimatkatavarat tarkistettiin samantien. Meidän skumppa-& viinipullo oli sinetöidyssä pussissa, mutta siitä huolimatta se avattiin, pullot skannattiin ja vietiin vielä johonkin ihme aparaattiin tarkistukseen. Tämän jälkeen ne pakattiin uudelleen ja uuteen sinettipussiin. Kaveri ei ollut pakannut aiemmin niitä, joten sössi homman pariin otteeseen kunnes toinen kollega tuli apuihin. Tähän kaikkeen kului aikaa siis noin puolisen tuntia.

Jotenkin tällä reissulla tuntui, että tuo Malesian kadonnut kone on saanut melkoisesti nostatettua valmiustasoja kentillä. Passeja katsottiin joka mutkassa (ei vain immigration). Samoin käsimatkatavaroita ekstra skannattiin, kuten myös ruumaan meneviä laukkuja. Passia piti näyttää parhaimmillaan 5 kertaa ennen nousua koneeseen ja sieltä ulostullessakin vielä kahteen-kolmeen kertaan eri pisteillä.



Eräänä jännänä yksityiskohtana oli muuten Malesian kentillä se, että sielläpä saikin käsimatkatavaroissa viedä ihan 1,5 litran vesipullot kentän ulkoa koneeseen. Siellä ne avatut pullot vain paikalliset laittoi muiden matkatavaroiden kanssa skannerista läpi. Että sellaista. Changissa puolestaan ei saanut viedä edes kentältä turvatarkastusten jälkeen ostettuja vesiä koneeseen. Omaan lähtöaulaan siirryttiin vielä erillisen bodycheckin ja toisen käsimatkatavaratarkistuksen kautta, jossa sitten juuri koneeseen ostamani vedet kerättiin pois. Sama homma oli Denpasarin kentällä. Juuri ennen boardingia oli vielä bodychecking sekä käsimatkatavaroiden skannaus.

Noooooh, tosiaan Zurichissa sitten meille tulikin yli 6 tunnin sietämätön odotus viimeiselle lennolle. Hirmuisesti ei lämmittänyt saadut voucherit lounaalle, vaikka toki ne käytettiinkin. Vihdoin koneeseen päästessä tajuttiin, että meidät oli vielä laitettu eri puolelle konetta. Kone oli jokaista paikkaa myöden täynnä, joten viimeinen pätkä sujui melko pitkälti nukkuessa.

Vihdoin oltiin sitten kotona laukkuinemme neljän maissa ja aivan puhki. Lisäksi, sain palkinnoksi alkaneen turistiripulin, jota tässä nyt on sitten tullut taltuteltua eilisilta. Masu alkoi tuntua hieman oudolta jo la-aamuna matkustaessa kentälle, mutta luojan kiitos sain tehdä lentomatkat ilman sen suurempia vaivoja. Tämähän on sitä peruskauraa, että elimistö kestää yleensä juuri tuon 3-4 viikkoa tuota totaalisen eri bakteerikantaa, jonka jälkeen se alkaa enemmän ja vähemmän prakaamaan. Sama juttu oli silloin vuosia sitten Tansaniassa asustaessa. Ensimmäiset 4 viikkoa meni ihmeen hyvin, jonka jälkeen kaikki suolistossa olikin kaikkea muuta kuin hyvin. :D

Laitanpa vielä erillisellä postauksella lomakuvia, joita tuli loudattua reissun päällä melko vähän huonojen nettiyhteyksien vuoksi. Ja näemmä olen tänne Bloggeriin onnistunut saamaan jonkun ärsyttävän trackerin Balilta. Enpä ollut aiemmin huomannut, että tekstiin on ilmestynyt noita ihmeellisiä mainoslinkkejä. Grrrrr. Eikä niitä saa edes muokkaamalla pois. Kellään vinkkejä miten nuo saa loppumaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti