tiistai 1. huhtikuuta 2014

Happy New Year Balinese people!

Kolmannen päivän aamu on valjennut täällä Balilla.  Mikä aamu! Istuessani tässä villamme terassilla noin 50 metrin päässä Intian valtamerestä, tuijottaessani turkoosinvihertävää aallokkoa, sen edessä olevaa allasta ja vehreää puutarhaa, tekisi mieli tirauttaa muutama kyynel.



Täällä on niin kaunista. Palmut huojuvat edessäni lempeästi, anopinkielet ympäröivät villaamme ja allaspojat asettelevat turkooseja patjoja aurinkotuoleille kera pyyherullien, vain odottamaan meitä aamupalan jälkeiselle altaalla lojumiselle.



Täytyy sanoa, että nyt meni resortin valinta kohdilleen.

Lähdimme Sandakanista lennolla Kota Kinabaluun viime perjantai-iltana, loikoiltuamme altaalla päivän ennen lähtöä. Hotellihuoneen chek-out aikaakin saimme helposti venytettyä ilmaiseksi muutamalla tunnilla.

KK:n saavuimme illalla puoli yhdeksän maissa. Pikaisesti vain murkinaa masuun hotellilla ja unille. Seuraavana aamuna laiskotti sen verran, että hengailimme hotellin altaalla jälleen pidennetyn chek-out ajan turvin. Illalla oli luvassa lento kohden Balia. Peruslentokenttähässäköiden (= miljoona huutavaa/ilakoivaa aasialaista ympärillä) olisi tehnyt mieli siemaista olutta konetta odotellessa, mutta eihän täällä kentillä mitään olutta saa. :D

Balille laskeuduimme noin kahdeksan jälkeen lauanta-iltana, josta oli luvassa vielä 1,5 tunnin mittainen kuljetus itse kohteeseen. Koska haimme rauhaisaa ”entisajan” balilaista tunnelmaa, emme jääneet Kutalle tai Sanuriin vaan matkasimme pohjoisemmaksi Balin itärannikolle Candidasan alueelle.

Matkalla pysähdyimme ostamaan juomaa ja nostamaan rahaa, sillä yksikään Denpasarin kentän automaateista ei toiminut saapuessamme kentälle. Eikä vika voinut olla kaikkien kymmenien turistien korteissa, jotka yrittivät epätoivoisesti rahaa saada seinistä irti. Onneksi olimme nostaneet jo KK:n kentällä Myrejä automaatista ja vaihtaneet ne US dollareihin, joten ainakin kyytimme maksu oli turvattu. Kyydin kentältä Candidasaan olin hoitanut jo aiemmin suomalaisen I Love Bali - sivuston kautta. Tämän sivuston kautta voit varailla retkiä ja kuljetuksia Balin alueella ja vastaukset kysymyksiinkin saapuivat yleensä saman vuorokauden sisällä. :)

Resortin nimen mukaisesti saavuimme Nirwanaan. :) Sitä ei ihan nopeasti uskoisi, sillä päätie Candidasaan kulkee tuossa alle kilometrin päässä, ja mikä tie! Kuhmuraisen hiekkatien varrella ei ole ainuttakaan valoa, paikallista asutusta kylläkin ja tie kulkee läpi tiheän viidakkomaisen maiseman banaanipuiden rivistöjen seuratessa toisiaan.



Matkalla voit nähdä mm kukkoja, kanoja, sikoja ja paikallista elämänmenoa. ;)

Resortin kauneus valkeni meille tietenkin vasta sunnuntai-aamuna ja oli suorastaan henkeä salpaavaa avata villan ovet! Olimme tulleet uskomattoman kauniilla paikalla olevaan resorttiin. Hotellin alue on pieni, laskujemme mukaan noin 10 villan alue, joista 4 on heti tässä meren äärellä merinäköalalla ja loput näiden villojen takana kauniissa puutarhassa. Tässä tapauksessa sana villa, tarkoittaa tällaista luksus tasoista bungalovia olkikattoineen ja sadesuihkuineen. Isolla terassilla voi istua varjossa tai loikoilla merivesialtaan äärellä allasalueella.

Saimme myös kokea erään paikallisen erikoisuuden nimittän ”Nyepi Dayn”eli vapaasti suomennettuna Nyepi päivän. Se tarkoittaa hiljaisuuden päivää, jota edeltää railakkaat juhlallisuudet Balilaisen uuden vuoden kunniaksi. Sunnuntai-iltana alkoi kuulua hurjaa rummutusta ympäri kylää, ja kylien teillä on karkoitettu paholaisia pois kylistä metelöimällä mahdollisimman kovaäänisesti. Lukemani mukaan osa paikallisista rakentaa erilaisia hirviöasuja (monikymmenmetrisiäkin), ja nämä hirviöt sitten kulkevat pitkin katuja, rummut soivat, lauletaan ja hoetaan jotain sanomia pelotellaakseen paholaisia pois.

Rummuttelu jatkui aina aamulla 0530 saakka. Sen jälkeen kylä hiljeni (kuten koko Balin saari) viettämään Nyepiä eli hiljaisuuden päivää. Käytännössä tämä tarkoittaa vuorokauden täyttä hiljaisuutta koko saarella, jolloin ei mm saa ajaa millään moottoriajoneuvoilla missään (ei maalla, merellä tai ilmassa, lentokenttäkin on suljettu), turistit saavat hengailla ainoastaan omilla hotelleillaan, kylissä ei ole sähköjä (paitsi sairaalat yms), missään ei saa kävellä ja täytyy olla päivän mukaisesti täysin hiljaa. Ainoastaan poliisit ja vartijat saavat liikkua tarkistamassa, että kukaan ei liiku missään.

Joten meidän hotellilla se tarkoitti sitä, että aamupalaa kyllä saimme ja ruokaa aina klo 18 saakka illalla, jonka jälkeen koko hotellialue pimeni (ilmastointi ja valot toimivat villoissa) mutta muutoin oli aivan säkkipimeää. Ja täällähän pimeys on todella kokonaisvaltaita, kun ei ole suurkaupunkeja lähellä tuottamassa valosaastetta ja ne kaikki vähäisetkin valot oli sammutettu joka puolella!

Ihan hauska reissukokemus tämäkin! :)

Nyt täytyy lähteä Nyepin jälkeiselle aamupalalle, elämä on palautunut normaaliksi ja balilaiset siivoajat odottavat koska pääsevät sijaamaan vuoteemme. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti