perjantai 28. maaliskuuta 2014

Greetings from the Jungle!


Viimeinen päivä Sandakanissa on käynnissä ja illalla lennämme takaisin Kota Kinabaluun. KK:sta jatkamme huomenna sitten Indonesiaan Balille vielä viikoksi. :)

Eilen kävimme Sepilokin luontokeskuksessa katsomassa serkkujamme, eli iki-ihania orankeja :) Kolme suvaitsi saapua paikalle ruokinta-aikaan, johon kannattaa tähdätä jos meinaa nähdä muutamia orankeja. Mitään taetta ei silti ole siitä, että niitä ilmaantuu paikalle. Isoin orangeista istua jökötti lähes koko ajan selkä meihin muihin apinoihin, jotka olimme kameroineen saapuneet tallentamaan ruokahetkeä. ;) Olihan ne ihastuttavia!

Sepilokiin on matkaa tästä hotellilta noin 30 kilometriä, jonka taitoimme taksilla ja itse keskukseen maksoi sisälle 30myr/hlö + kuvausmaksu 10myr/kamera. Yhteensä maksoimme hommasta 70myr eli noin 13€. Rahat menevät keskuksen ylläpitoon, jotta uhanalaisia ja orpoja orankeja pystytään pelastamaan jatkossakin!

Sisään itse alueelle ei saanut viedä mitään muuta kuin itsensä ja kameran. Kaikki tavarat piti jättää lukittuun lokeroon keskukselle, edes vesipulloja ei sallittu. Lisäksi sisäänmennessä desinfioitiin kädet ettei mitään pöpöjä kulkisi alueelle.




Yksi apinoista tuli yllättäen kaidetta pitkin ihmismassan keskelle, ei kaveri paljoa arastellut. Joten onnistuin nappaamaan siitä oivan kuvan. Kyseessä lienee punaperse paviaani. :)




Itse orankien katselu olikin ohi noin puolessa tunnissa, kun ne saivat syötyä ilmaantui joka oksalta paikalle eri kokoisia muita apinoita. Onnellisina ne vetelivät jäljelle jääneitä ruoan jämiä.

Koska itse apinoiden katselusta selvisimme tunnissa, meille jäikin hyvää aikaa käydä myös katsomassa maailman pienimpiä karhuja viereisessä keskuksessa. Kuvattavina kaverit olivat paljon haastavampia, sillä ne lähinnä tyytyivät mutustelemaan maassa olevaa sapuskaa (muurahaisia?). Englanniksi sunbear taitaa suomeksi olla malaijinkarhu, joka on erittäin uhanalainen. Tämä keskus on maailman ensimmäinen suojelukeskus tälle lajille, ja avattukin vasta juuri tänä vuonna.



Kosteusprosentti tuolla syvässä Borneon sademetsässä oli varmasti lähes sataprosenttinen ja sen kyllä huomasi kaikista vaatteista :D Tässä kuvaa kuinka kaikki kasvit olivat kuin sateen jäljiltä kosteudesta. Samaan aikaan alkoikin sitten ukkonen jyristä, ja hypättyämme taksiin paluumatkalla alkoi jäätävä rankkasade. Sade kesti sitten koko päivän, mutta mahtuuhan niitäkin, sadepäiviä kolmen viikon reissuun.

Puiston portilla saattoi ihailla tätä kaunista suihkulähdettä, jota onneksi tuli kurkattua myös lähempää. Siellähän polski kauniin värisiä kaloja :)

Loppupäivä sujuikin sitten hotellin ostarilla sekä pubiss dartsin merkeissä, sillä sade jatkui aina iltaan saakka. Ja tulihan sitä allekirjoittaneelle yksi häränsilmäkin :D Nyt on pakko laittaa läppäri kiinni, kun tämä sulaa tässä helteessä ja auringossa tähän altaalle!
Kaupunki illalla








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti